Otsikon sanoilla voisi kuvailla tämän hetkistä tutkimussuunnitelman tilaa. Sain kuin sainkin seminaarissa esitettyä parisen viikkoa sitten suunnitelman raakilettani. Siitä lähtien se on ollutkin mappi ö:ssä. Tai ei ihan, viime viikolla sain tiedonhaun viimeisteltyä. Nyt vain pitäisi syntyä sitä synteesiä. Päässä pyörii sata ajatusta eikä kaikki valitettavasti liity gradun tekemiseen. Itse asiassa tänään jopa harkitsin vakavasti aikalisän ottamista koko gradu asiassa. Aika paljon on tapahtunut muussa elämässä, ettei paukut meinaa riittää opiskeluun.  Tiedonhaku oli yksi hankalammista asioista koko tämän tutkimussuunnitelman kanssa. Informaatikon apua kannattaa käyttää, trust me. Siinä saa monia uusia näkökulmia ja vahvistusta omille näkökulman valinnoilleen. Informaatikko ei tee hakua puolestasi, mutta saat apua hakulausekkeiden muotoiluun muun muassa. Kun tiedonhaku on tehty, alkaa raaka luku-urukka. Se onkin tässä juuri menoillaan. Että mukavaa lauantai-iltaa vaan itse kullekin! :)

Olen neljääkymmentä lähestyvä terveystieteiden opettajaopiskelija, joka yrittää raapia graduaan kasaan muiden opintojen ja perhe-elämän ohella. Tässä blogissa ja tulevissa postauksissa yritän keskittyä vain ja ainoastaan gradua koskeviin ajatuksiin ja pohdintoihin. Graduni on laadullinen tutkimusotteeltaan, joten käytän blogiani myös tutkimuspäiväkirjana. 

Olen graduntekijä, olen graduntekijä, olen graduntekijä... Tätä mantraa olen yrittänyt toistaa voimaannuttuani gradutakuu.fi sivustoa luettuani. Olen ollut graduntekijä jo 8 vuorokautta. 8 vuorokautta sitten allekirjoitin hikisin käsin gradusopimukseni ja graduhopsini ohjaavan professorin huoneessa. Siinä se nyt oli, aiheeni hyväksyttynä gradua varten. Tulevaisuuteni on sinetöity. Ei enää epäröintiä aiheen suhteen. Tunsin helpotuksen tunnetta mutta myös ahdistusta. Mieleeni nousivat kauhukuvat päälle kaatuvista deadlineista ja tuntikausia tyhjällä näytöllä vilkkuvasta kursorista. 

Olen aloittanut työstämään tutkimussuunnitelmaani. Itse asiassa, en ahdistu tai pelkää ajatusta kirjoittamisesta. En ole erityisen hyvä tai luova kirjoittaja. Rakastan lukea taitavien kirjoittajien nasevaa kuvausta ja elävää kielenkäyttöä. Tietenkin tätä tapaa enemmän kertomakirjallisuudessa mutta tieteellisessä kirjoittamisessakin on mielestäni sijaa luovuudelle. Niitä lähdemerkintöjä ja tieteenalan traditioita unohtamatta. Mielestäni kaikkein inhottavin työvaihe tässä tutkimussuunnitelmassa on tiedonhaku. Sitä tehdessä ei riitä tunti tai kaksi. Ei edes päivä tai kaksi. Veivaat hakulausekkeita. Muistelet, miten ne tässä kyseisessä tietokannassa taas toimivatkaan. Osumia nolla tai viisitoistatuhatta. Revi siitä sitten. Tai sitten luet abstraktin maailman mielenkiintoisimmasta tutkimuksesta, joka sivuaa juuri sinun gradusi aihetta. Kiljahtelet onnesta ja tanssit voitontanssia (Kello on yöllä yksi ja puolisosi tulee kyselemään unisena ja vihaisena, mitä oikein tapahtuu. Kello on yksi yöllä, sillä perheellisenä suurin osa hommista tehdään yöaikaan kun kukaan ei vaadi pyyhkimään pyllyä, ruokkimaan tai ratkomaan sisarusriitoja). Kun klikkaat itsesi noutamaan kokotekstiä, huomaat sen olevankin maksullinen. Siinä loppuu se voitontanssi kylpytakki ja villasukat jalassa, sanon minä. Olen vasta tehnyt alustavia tiedonhakuja. Kyllä tässä taas käden hikoaa, kun ajattelee loppuviikon ohjelmaa ja tiedonhakua. Tämä alkuviikko onkin pyhitetty muille opinnoille. Onneksi opiskelijakaverini vinkkasi, että meidän yliopistollamme informaatikko voi opastaa tiedonhakua myös etäyhteydellä. Ehkä tartun siihen tilaisuuteen, jos siltä näyttää...

Mukavaa talvista viikkoa kaikille!